Palkitut kirjailijat ja teokset

2009

Tietolauri 2009

Viidakkotanssi saa Tieto-Laurin  

Ensimmäisen kerran jaettavan Tieto-Lauri-palkinnon saavat professori Markku Löytönen ja kuvittaja Riikka Jäntti lasten tietokirjasta Viidakkotanssi, Tutkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa. Palkinnon on perustanut ja sen myöntää Lauri Jäntin säätiö. Palkintosumma on 30 000 euroa, ja se luovutetaan tekijöille perjantaina 2.10.  

 Viidakkotanssi on seikkailukertomus ja tietokirja, joka kertoo suomalaisesta kulttuurien ja uskontojen tutkijasta Rafael Karstenista. Palkittu teos keskittyy Karstenin 1910-luvulla tekemään matkaan, jolla hän osallistui ensimmäisenä tiedemiehenä Ecuadorissa jibaro-intiaanien pääkallonmetsästyksen voitonjuhlaan.  

 Palkintoraadin mukaan Löytösen teoksessa lukija pääsee mukaan intensiiviselle ja jännittävälle seikkailuretkelle. Viidakkotanssin kiehtova kerronta imaisee mukaansa myös aikuislukijan, mikä on hyvän lasten tietokirjan piirre. Riikka Jäntin komeaa kuvitusta raati kiittää mm. uskottavasta ajankuvasta ja kuvien mieleenpainuvasta tunnelmasta. Viidakkotanssin on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.   Viidakkotanssi on viides kirja Markku Löytösen suomalaisista tutkimusmatkailijoista kertovassa sarjassa. Hän on aikaisemmin kirjoittanut Herman Spöringistä, G. A. Wallinista, Pehr Kalmista ja E. A. Nordenskiöldistä. Näistä viidestä kirjasta kolme on Riikka Jäntin kuvittamia.  

Tieto-Lauri jaetaan joka kolmas vuosi ansiokkaalle lasten tai nuorten tietokirjalle. Ensimmäisellä kerralla palkintoa saivat tavoitella vuosina 2007–2009 ilmestyneet teokset. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa tietokirjailijoita laatimaan teoksia, jotka innostavat lapsia ja nuoria syventymään eri tiedon aloihin ja jotka ottavat huomioon kotimaisen kieli- ja kulttuuriympäristön. Suomeksi kirjoitettuja tietokirjoja on lapsille ja nuorille tarjolla hyvin vähän. Palkinnon taustalla on huoli siitä, että kouluikäiset vieraantuvat painetusta sanasta tiedon välittäjänä.  

Uudella kirjallisuuspalkinnolla säätiö kunnioittaa perustajansa, kanslianeuvos Lauri Jäntin syntymän satavuotismuistoa. Jäntin koulukaupunki oli Porvoo. Juhlavuoden kunniaksi säätiö luovuttaa 500 kappaletta Viidakkotanssi-teosta jaettavaksi porvoolaisille kouluille.   Tieto-Lauri-palkinnosta päättää Lauri Jäntin säätiön hallitus, johon kuuluvat arkkitehti Ilona von Heiroth (pj.), fil. tri Paula Havaste, OTK, KTM Claes von Heiroth, dosentti Jorma Kaimio, professori Anto Leikola (varapj.) ja lehtori Tuula Uusi-Hallila.  

Lisätietoja: Ilona von Heiroth, puh. 040 7153278

LAURI JÄNTIN PALKINTO 2009:   Panu Rajala: Unio mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset. WSOY.  

Kirjan nimi Unio mystica viittaa siihen lähes mystiseen yhteyteen, jolla Mika Waltari eläytyi monien romaanihenkilöidensä vaiheisiin ja joka myös osittain selittää hänen käsittämättömän tuotteliaisuutensa. Elämäkerturi Panu Rajalan suhteessa kohteeseensa ei ole mitään mystistä, vaan loputonta uurastusta lähteiden ja teosten parissa.  Silti tai siksi kirjoittaja on tavoittanut yhteyden ja ymmärryksen, joka on kirjailijaelämäkerroissakin harvinainen. Rajala punoo taitavasti yhteen Mika Waltarin laajan ja moninaisen tuotannon ja hänen elämänvaiheensa hurmioineen ja kriiseineen. Waltarin elämäntarina olisi Rajalan kuvaamana kiinnostava, vaikka hänen kirjansa eivät olisi nousseet maailman suosioon. Teoksen merkitystä korostaa se, että Waltari on edelleen ehkä kaikkein luetuin kirjailijamme.    

KUNNIAMAININNAT:  

Raimo Hakola – Juha Pakkala: Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret. Arkeologian näkökulmia. Kirjapaja.  

Raamatun alueen arkeologiaa on pitkään käytetty todistamaan kristinuskon perusta joko oikeaksi tai vääräksi. Tieteellinen arkeologia ei voi tietenkään lähteä Raamatusta, vaan siitä, mitä kaivaukset tuovat esille ja miten löydöt on arkeologian ja historian menetelmillä tulkittava. Raimo Hakolan ja Juha Pakkalan kirjoittama sekä runsaasti kuvittama Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret valottaa modernilla tavalla Palestiinan arkeologiaa. Monessa suhteessa löydöt tarjoavat tekstejä monipuolisemman kuvan Raamatun aikojen yhteiskunnasta, historiasta ja uskonnoistakin. Tekijät luonnollisesti suhteuttavat arkeologiset löydöt Raamatun kertomuksiin, ovathan he eksegetiikan eli Raamatun tutkimuksen dosentteja. Mutta he tekevät sen arkeologian ehdoilla, toki kiistämättä teksteiltä niiden arvoa.    

Anu Hopia: Kemiaa keittiössä. Nemo.  

Arkikeittiössä tulee harvoin teoretisoitua ruuanlaiton vaiheita, saahan ruuan pöytään vähemmälläkin. Kun taidot karttuvat, kasvaa myös halu ymmärtää, miksi pihvi kuivui tai miksi rasvaton ruoka ei maistu. Molekyyligastronomiassa ruuanlaittoa tarkastellaan tieteellisen ajattelun keinoin ja pyritään ymmärtämään ruuanlaitossa tapahtuvia kemiallisia reaktioita. Arkinen keittiö muuttuu jännittäväksi koelaboratorioksi. Professori Anu Hopian teos Kemiaa keittiössä esittelee molekyyligastronomiaa osana hyvää arkea. Ainesosien erittely ja reagointi, innostavat reseptit ja humoristiset yksityiskohdat yhdistyvät kiehtovaksi keitokseksi.    

Helena Petäistö: Tee teematka. Tammi.  

Kahvikansana tunnetut suomalaiset pääsevät Helena Petäistön johdolla tutustumaan maailman teekulttuuriin ja sen moniin vivahteisiin. Kirjoittaja kuljettaa lukijan Euroopan, Venäjän, Yhdysvaltain ja Aasian teehuoneisiin, kuvailee aistivoimaisesti omia kokemuksiaan teekattausten äärellä, kertoo pikantteja tarinoita käyntikohteistaan, esittelee teepuotien aarteita ja lopulta neuvoo lukijaa myös valmistamaan hyvää teetä. Teen historian kautta avautuu näkymiä laajemminkin eri kansojen kulttuurihistoriaan ja käyttäytymistapoihin. Lukija vaikuttuu Petäistön taidosta kuvailla ja luoda tunnelmaa. Tee teematka on paitsi teen historian värikäs kuvaus myös eloisa ja elegantti matkakirja.    

Markus Varesvuo – Pertti Koskimies: Selviytyjät – Lumen ja jään linnut. WSOY.

Selviytyjät kertoo Suomen ja erityisesti Lapin talvisesta linnustosta: tutuiksi tulevat kiiruna, korppi, metso, varpuspöllö ja monet muut. Pertti Koskimiehen teksti on lähes joka lauseeltaan kuin runoelmaa ja lomittuu Markus Varesvuon kuvitukseen niin, että yhtä hyvin voidaan sanoa tekstin säestävän kuvitusta kuin kuvituksen tekstiä. Teksti sisältää myös runsaan ja tiiviin annoksen lintutietoa, kulttuurihistoriaa, jopa mytologiaa ja kansanperinnettä. Näin puhuttelevaa luontotekstiä meillä ei Reino Kalliolan ja Yrjö Kokon jälkeen ole juuri nähty. Kuvituksessa puolestaan ilahduttavat elävyys, rytmi ja lähes uskomaton tilanteiden vanginta: pihlajanmarjaa nappaava tilhi, jään kuorruttama koskikara ja keskenään ottelevat nuoret kotkat edustavat lintukuvauksemme aatelia.