Palkitut 2012

Lauri Jäntin palkinto

Allan Tiitta: Sinisten maisemien mies. J. G. Granön tutkijantie 1882–1956. SKS.

Allan Tiitan sujuvasti ja eläytyen kirjoitettu teos tarjoaa kokonaiskuvan J. G. Granön elämästä, työstä ja merkityksestä. Sen pohjana ovat vuosien lähdetutkimukset ja tekijän pitkällinen kokemus erityisesti maantieteen historioitsijana.

Johannes Gabriel Granö oli monipuolinen tiedemies, vuosisatansa ensimmäisen puoliskon merkittävin suomalainen maantieteilijä. Hän tutustui jo lapsena Siperiaan, missä hänen isänsä oli pappina. Myöhemmin hän teki useita tutkimusmatkoja Altain vuoristoon, mistä julkaisi uraa uurtavan teoksen. Granö kehitti oman tieteenalansa teoriaa ja käytäntöä, oli mukana uudistamassa Tarton yliopistoa, luotsasi Turun yliopistoa sekä rehtorina että kanslerina ja päätti uransa Helsingin yliopiston professorina. Hän koki elämässään monia aineellisia ja henkisiä vaikeuksia mutta sai myös ansaittua kiitosta ja kunniaa. Paitsi maantieteilijänä ja yliopistomiehenä hänet muistetaan myös yhtenä maamme valokuvaustaiteen pioneereista.

Erityistä elävyyttä teokselle antaa taiteen tohtori Taneli Eskolan suunnittelema kuvitus, jossa Granön omilla valokuvilla on keskeinen sija.


Kunniamaininnat

Ulla Tillander-Godenhielm: Fabergén suomalaiset mestarit. Tammi.

Ulla Tillander-Godenhielmin teos Fabergén suomalaiset mestarit on kunnianosoitus Pietarissa toimineille kulta- ja hopeasepille. Suomalaisia mestareita oli mukana Fabergén vaatimattomista alkuajoista 1800-luvun puolivälistä lähtien 1900-luvun alun loiston päiviin asti ja heidän panoksensa oli merkittävä. Esimerkkinä mestareista August Holmström ja Hiskias Pöntinen, jotka olivat lähteneet nuorina poikina Pietariin oppiin. Holmström pääsi Gustav Fabergén yhtiökumppaniksi, ja hänen sanottiin olleen aikansa paras jalokiviseppä. Pöntinen taas opetti itselleen Karl Fabergélle omat kultasepäntaitonsa.

Tillander-Godenhielmin teos perustuu laajaan tutkimustietoon ja se on kuvitettu loistavasti. Valokuvista käy ilmi kulta-, hopea- ja jalokiviseppien luovuus ja käsityötaito. Suomalaiset mestarit taustatekijöinä Fabergén kultasepänliike saavutti maailmanmaineen, tunnetuimpana tuotteenaan ihaillut keisarilliset pääsiäismunat.

 

Martti Anhava: Romua rakkauden valtatiellä. Arto Mellerin elämä. Otava.

Arto Mellerin kuohuva elämä kiinnostaa ja vaikuttaa siinä missä hänen runoutensa ja näytelmänsäkin. Martti Anhava on elämäkerran kirjoittajana ollut kiitollisessa asemassa. Hän oli kohteensa ystävä, mutta voi antaa teoksessaan äänen myös Mellerille itselleen. Runoilijan liki loputtomat työpäiväkirjat kuvaavat syvän analyyttisesti kirjailijan etsintää niin työssään kuin elämässäänkin. Laajat haastattelut monipuolistavat näin muodostuvaa kuvaa ja sijoittavat sen 1970- ja 1980-luvun kulttuuriseen maisemaamme. Oivallinen lapsuuden kuvaus Lappajärven pohjalaisesta maailmasta, josta Melleri ei koskaan irrottautunut, antaa pohjan lahjakkaan runoilijan elämänvaiheille.

 

Jussi Viitala: Miten maailma loppuu? Atena.

Ihmiskuntaa uhkaa maailmanloppu monin tavoin, mutta mikä niistä on todennäköisin? Dosentti Jussi Viitala käy kylmähermoisesti läpi tutkimustietoa asteroideista tappajaviruksiin ja jättitulivuoren purkauksesta luonnonvarojen loppumiseen. Johtopäätös on yksinkertainen: ihmiskunnan suurin uhka on ihminen itse. Hyvä uutinen on, että muu maailma todennäköisesti selviää meidän jälkeemme, kun ihmiskunta ensin tuhoaa itsensä. Kirjoittajan laaja tietämys ja kiihkoton asiantuntemus tekevät kirjasta tärkeää luettavaa kaikille. Se on herättävä tiivistys ajankohtaisista aiheista, joista ympäristökysymykset eivät ole pienimpiä.


Tieto-Lauri

Jani Kaaro ja Väinö Heinonen: Evoluutio. Avain 2011.

Evoluutio kuvaa onnistuneesti nuorille lukijoille evoluutioteorian syntyä ja olennaista sisältöä Darwinin ajoista nykypäiviin. Se käy lyhyesti läpi Charles Darwinin työn ja teoriasta syntyneet kiistat, perinnöllisyyden ja geenien merkityksen evoluutiossa, elämän historian vaiheet ja ihmisen biologisen menneisyyden. Kaaron vaikuttavaa tekstiä elävöittää Väinö Heinosen hauska, humoristinen kuvitus, joka selventää ja keventää kirjassa väliin tiiviistikin esitettyjä asioita.

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro on ottanut ensi näkemältä miltei mahdottomalta tuntuvan urakan: selvittää lapsille ja nuorille vain 64 sivun puitteissa nykyaikaista evoluutioteoriaa ja sen syntyä, perinnöllisyyden perusteita ja elämän historiaa ensimmäisistä alkusoluista moderniin ihmiseen.

Kirja alkaa Charles Darwinin elämästä ja oivalluksista, sivuaa maailmansyntymyyttejä – Vanhan testamentin luomiskertomus mukaan luettuna –, esittelee Darwinia edeltäneitä luonnontutkijoita ja etenee Darwinin teorian perusoivalluksiin. Toisessa osassa Kaaro siirtyy perinnöllisyyteen, alkaen munkki Mendelin hernekokeista ja jatkaen geenien muuttumisiin ja niiden vaikutuksiin populaatioissa, siis evoluution toimintamekanismeihin. Kolmas osa on omistettu elämän historialle ensimmäisistä alkusoluista eri maailmankausien kautta ihmiseen, joka on saanut oman, neljännen osansa. Viimeinen osa kertoo ihmisen ja hänen sukulaislajiensa eroista ja yhtäläisyyksistä, fossiilisista ihmislajeista ja inhimillisen kulttuurin synnystä, vihjaisten vielä tulevaisuuteenkin.

On selvää, että näin laajan aihepiirin käsittelyssä joudutaan monin paikoin yksinkertaistamaan sanontaa, oikomaan mutkia suoriksi ja pakkaamaan kovin monia asioita pieneen tilaan. Kaaron suurena ansiona on se, että hän on selviytynyt onnistuneesti tehtävästään: evoluution kulku ja mekanismit tulevat pääpiirteissään selviksi, ja evoluutioteorian vaiheistakin annetaan selkeä käsitys.

Väinö Heinosen iloisen, väliin lähes riehakkaankin kuvituksen avulla kirja täyttää tehtävänsä erinomaisesti. Kuvitus osoittaa, että tieteellisiä teorioitakin voidaan esittää hilpeästi, vailla turhaa vakavuutta, ja monet pienet yksityiskohdat kertovat, että taiteilija on paneutunut evoluutioteorian maailmaan innostuneesti ja oivaltavasti.

Palkitut 2011

Lauri Jäntin palkinto

Liisa Keltikangas-Järvinen: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY.

Professori Liisa Keltikangas-Järvisen teos Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot kertoo ihmisen käyttäytymisen syistä: sosiaalisuus on synnynnäinen piirre, mutta sosiaaliset taidot ovat opittuja. Korkea sosiaalisuus ei välttämättä ole muiden kannalta miellyttävää, ja toisaalta ujoilla ihmisillä voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot. Keltikangas-Järvisen teoksen äärellä lukija joutuu monin paikoin tarkistamaan vakiintuneita ja usein virheellisiä käsityksiään. Kirjoittaja ei pelkää tarttua kiistanalaisiin kysymyksiin, eikä hän kumarra vallitsevia käytänteitä. Yhtenä esimerkkinä on kysymys liian varhain aloitetun kokopäivähoidon vaikutuksesta lasten ja nuorten psyykkisiin ongelmiin. Käytännönläheisellä teoksella on paljon annettavaa kotien ja koulujen kasvattajille, se auttaa ymmärtämään työpaikkojen ihmissuhteita ja sen näkemyksiä on helppo soveltaa kaikkeen vuorovaikutukseen. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot onkin paitsi havainnollisesti ja innostavasti kirjoitettu tietokirja myös yhteiskunnallisesti merkittävä puheenvuoro.


Kunniamaininnat

Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Siltala.

Dosentti Teemu Keskisarjan laatimaa kuvausta Mäntän paperitehtaan perustajan G. A. Serlachiuksen elämästä voisi luonnehtia ”toisenlaiseksi elämäkerraksi”. Se ei noudata tavanmukaista elämäkerran kaavaa, jossa päähenkilöön suhtaudutaan kunnioittavasti, jopa ihailevasti, ja hänen kritiikkiä ansaitsevia puoliaan himmennetään. Keskisarjan teoksessa Serlachius esiintyy paljaaltaan, kaikkine vikoineen mutta tietenkin myös ansioineen. Hänen suuri hankkeensa Mäntässä, ”keskellä ei-mitään”, oli monesti veitsenterällä, mutta hän selviytyi vaikeuksistaan, vaikka olikin riidoissa lähes kaikkien kanssa. Apteekkarina aloittanut teollisuusmies joutuu kirjassa monensuuntaiseen ristivaloon. Keskisarja saa kaiken elämään kuin jännityskertomuksen, kaihtamatta paradokseja ja arkisiakaan ilmauksia.

 
Suomal-aarniom-kansi.jpg

Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä. Maahenki.

Metsänhoitajat ja metsäalan opettajat Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen ovat laatineet jykevän teoksen, joka kuvaa monipuolisesti ja asiantuntevasti suomalaista aarniometsää, ”ikimetsää”, tai arkisemmin luonnonmetsää. Se käsittelee metsien ekologiaa ja symboliikkaa, metsiä taiteen innoittajina, niiden historiaa ja muuttumista, metsäekosysteemien suojelumahdollisuuksia ja tulevaisuutta. Metsä on ollut kirjallisuudessamme Aleksis Kivestä lähtien yhtenä keskeisenä elementtinä, mutta myös maan taloudelle metsät ovat olleet ratkaisevan tärkeitä, onhan Suomi edelleen Euroopan metsäisin maa. Keto-Tokoin ja Kuuluvaisen sanonta on selkeää ja ymmärrettävää, pääosin asiallisen selostavaa, väliin lähes runollista mutta monin paikoin ja varsinkin metsien suojelusta puhuttaessa myös kantaa ottavaa, suorastaan poleemista. Erityinen tunnustus on annettava kuvitukselle, joka on informatiivista mutta paljolti myös hivelevän kaunista.

 

Heikki S. Vuorinen: Taudit, parantajat ja parannettavat. Vastapaino.

Lääketieteen tohtori, dosentti Heikki S. Vuorisen kirja kertoo parantamisesta ja taudeista kautta aikojen. Hän osoittaa, kuinka ällistyttävän suora yhteys sairastamisella on historian kulkuun, politiikkaan, uskontoon, kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen. Vuorisen kirjoitustapa on jännittävä ja sopivasti dramaattinen, joten lukija saa ihmetellä esimerkiksi sitä, voisiko Rooman imperiumin tuho liittyä vesijohtojen rakennusmateriaalina käytettyyn lyijyyn tai kuinka ruttopandemia saattoi edistää yhteiskunnallista kehitystä. Jo pelkkä asiasanahakemisto on kiehtova: taidehistoria, linko ja loitsu, ruumiin nesteet ja keltainen sappi. Vuorisen Taudit, parantajat ja parannettavat lähtee keräilykulttuurien ajoista, painottuu ansiokkaasti antiikin aikaan, ulottuu nykypäivään ja tähyää edemmäs. Pohdinnat lääketeollisuuden kaupallistumisesta tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista lienevät ajankohtaisia myös tulevaisuudessa.

Palkitut 2010

Lauri Jäntin säätiö

Mirkka Lappalainen: Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa. Siltala.

FT Mirkka Lappalainen on nopeasti noussut suurelle yleisölle kirjoittavien historioitsijoidemme kärkijoukkoon. Tätä asemaa vahvistaa hänen uusin teoksensa Susimessu ‒ 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa. Suomalaisille rakkaaseen nuijasodan aiheeseen Lappalainen etsii tuoreen näkökulman käsittelemällä aikaa koko Ruotsin ja Pohjois-Euroopan kannalta, Rooman kirkkoa ja paaviakaan unohtamatta. Kustaa Vaasan ja hänen pojanpoikansa Kustaa II Aadolfin välinen levoton aika saa läpivalaisun, kun tarkastelussa ovat sen johtohahmot, aateli, kansan tunnot, etupäässä onnettomat taistelut sekä paavinuskon ja luterilaisuuden valtapolitiikka. Paljon on kirjoitettu Kustaa Vaasan pojista Eerikistä, Juhanasta, Kaarlesta samoin kuin Sigismundista, Klaus Flemingistä ja Jaakko Ilkasta, mutta Lappalainen laajentaa näkökulmaa ja pystyy syventämään heidän persooniaan. Samalla hän luo, ei järjestystä, mutta ymmärrettävyyttä tuohon kaoottiseen historian vaiheeseen.


Kunniamaininnat

Tom Björklund ja Seppo Vuokko: Mammutin aika – elämää jääkaudella. Tammi.

Taiteilija Tom Björklundin ja biologi Seppo Vuokon Mammutin aika tarkastelee jääkautta ja sen kaikkialla näkyviä jälkiä biologian näkökulmasta. Se kertoo monipuolisesti muinaisuuden mammuttiarojen, metsien ja vuoristojen kasvillisuudesta ja eläimistöstä, paljolti myös ihmisistä, niin neandertalilaisista kuin nykyihmisistäkin, geologista ja ilmastollista taustaa toki unohtamatta. Vuokon teksti on asiantuntevaa ja eloisaa, sanan parhaassa mielessä popularisoivaa, ja se valottaa laajalti niin jääkauden elinympäristöjen ekologiaa kuin inhimillisen kulttuurinkin alkuvaiheita. Tom Björklundin kuvitus hivelee silmää. Samalla se valaisee asioita; lukijan mieleen jäävät pitkäksi aikaa hämmästyttävät kuvat mammuteista ja biisoneista, mutta yhtä merkitseviksi nousevat kuvat muinaisista ihmisistä sekä pikkunisäkkäistä ja linnuista. Kirjan sanoma on selkeä: geologiset ja ilmastolliset syyt ovat muuttaneet luontoa paljon, mutta suurimpana syynä luonnon monimuotoisuuden tuhoutumiseen on ollut ihminen.

 

Tuomas Heikkilä: Piirtoja ja kirjaimia. Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. SKS.

Professori Tuomas Heikkilä kuljettaa lukijan keskiajan kirjurin kammioon teoksessaan Piirtoja ja kirjaimia ‒ Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. Voimme nähdä edessämme hauraat papyrusrullat, kiiltäviksi hiotut pergamenttilehdet ja lumpuista valmistetun paperin. Heikkilän havainnollisen kielen ansiosta lukija ei ainoastaan näe keskiajan kirjoituskulttuurin arkea vaan hän haistaa sarvessa säilytettävän musteen tuoksun ja kuulee sulkakynän rapinan pergamentilla. Piirtoja ja kirjaimia kertoo kiehtovasti kirjainmerkkien kehittymisestä, kirjojen kuvituksesta, sitomisesta, käsinkirjoitettujen teosten kohtalosta reformaation aikana ja kirjastojen merkityksestä. Teoksen erityinen ansio on Suomessa säilyneiden käsikirjoitusten esittely, sillä useimmat niistä ovat tähän asti olleet vain pienen tutkijajoukon tiedossa. Näin Piirtoja ja kirjaimia avartaa käsitystämme Suomen keskiajan kirjallisesta kulttuurista. Heikkilän teoksen loistelias ulkoasu tekee kunniaa keskiaikaisille edeltäjilleen.

 

Hannu Karttunen: Matkalla avaruuteen. Avaruustutkimuksen historia ja tekniikka. Otava.

Tähtitieteen dosentti Hannu Karttusen Matkalla avaruuteen tutustuttaa avaruuteen lähetettyjen laitteiden ja alusten historiaan, niiden rakentamisen vaiheisiin ja laitteiden avulla saatuihin tuloksiin, mutta myös ihmisiin avaruustutkimuksen takana. Muistamme Armstrongin ensi askeleet Kuun pinnalla, mutta moniko tietää, kuinka kova kilpajuoksu sekä idässä että lännessä sitä edelsi ja on seurannut? Eri alojen huippututkijat paneutuivat vuosikymmenten ajan rakettitieteeseen ja sen liepeillä tapahtuneisiin tieteellisiin läpimurtoihin. Karttunen ei vain listaa tapahtuneita, vaan kertoo miten ja miksi mitäkin tapahtui. Karttunen on armoitettu tarinankertoja, joka osaa tehdä tietokirjasta vetävän lukukokemuksen; kirjaa lukee kuin jännityskertomusta. Matkalla avaruuteen on tutkimuksellisesti kiinnostava ja monipuolinen teos. Upea kuvitus tukee kirjan sopivuutta myös maallikolle, jopa avaruudesta kiinnostuneille lapsille. Erilaisten lukijoiden tavoittaminen on haastavaa, ja siinä Karttunen on onnistunut.