Voittajien haastattelut 2021

Tervetuloa torstaina 28.1.2021 klo 13 seuraamaan palkinnonjakotilaisuutta, jossa jaetaan Lauri Jäntin tietokirjapalkinto ja Lauri Jäntin säätiön tunnustuspalkinnot vuonna 2020 ilmestyneiden merkittävien suomenkielisten tietokirjojen tekijöille. Tällä sivulla julkaistaan torstaina myös palkittujen kirjailijoiden haastattelut.

Kirjailijoiden haastattelut

Lauri Jäntin tietokirjapalkinto Jouni Tikkaselle

Kirjailijakuva Jouni Tikkanen2.jpg

Lauri Jäntin säätiön vuoden 2020 tietokirjapalkinto myönnettiin biologi-toimittaja Jouni Tikkaselle kirjasta Lauma. 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa (Otava). Se tempaa lukijansa mukaan seuraamaan 1880-luvun kammottavia vuosia, jolloin susilauma tappoi Varsinais-Suomessa 22 lasta. Lauma on tarkkaan tutkittu ja taidokkaasti kirjoitettu teos. Erityisen ansiokkaan tietokirjan Laumasta tekee tapa, jolla se kasvaa aihettaan suuremmaksi.

Kuvaillessaan historiallisia lapsensurmia Tikkanen kuin vaivihkaa lisää lukijan ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja riippuvuussuhteista, jotka koskettavat myös ihmisyhteisöjä. Lauma antaa selityksen susilauman toiminnalle: hirvi oli hävitetty Suomesta lähes kokonaan, ja susi joutui etsimään ruokaa metsän ulkopuolelta. Lastensurmien jälkeen sudet metsästettiin Suomesta lähes sukupuuttoon.

Tikkasen kirja tasapainoilee taitavasti tarkastellessaan asiaa sekä ihmisen että suden näkökulmasta, molempia ymmärtäen. Tikkanen kuvaa taidokkaasti petoeläimen tapaa havainnoida maailmaa ja sopeutua elinympäristön muutokseen. Myös 1800-luvun lopun suomalaisista hän kirjoittaa tarkkanäköisesti: heidän arjestaan ja tavoistaan, heidän kyvystään hellyyteen ja julmuuteen. Tikkanen ei ota suoraan kantaa susikysymykseen, vaan auttaa lukijaa muodostamaan oman kantansa faktojen pohjalta. Lauma on jännittävä, monitieteinen ja kiehtovasti kerrottu teos, joka pyörii mielessä kauan lukemisen jälkeen.

Kysyimme Jouni Tikkaselta kirjan taustoista. Miten ja milloin syntyi idea tähän kirjaan?
- Idea kirjaan syntyi vuoden 2012 tienoilla, kun seurasin Suomen Luonto -lehden toimittajana susiuutisointia. Susikeskustelu kävi kuumana etenkin Varsinais-Suomessa, jonne sudet olivat perustaneet pysyviä reviirejä ensi kerran 130 vuoteen. Huomasin, että susien historiasta nostettiin esiin aina tämä sama tapaus, Turun seudun lapsensurmat. Tapausta käsiteltiin kuitenkin ainoastaan pelkäävän ihmisen näkökulmasta, ja suden oma näkökulma puuttui. Ajattelin, että tässä on jotain outoa ja aloin penkoa asiaa biologin näkökulmasta.

Minkälainen oli kirjoitusprosessi?
- Tein kirjaa kahden vuoden aikajänteellä 2017–2019. Prosessi painottui hyvin vahvasti taustatöihin, eli kirjallisuuden lukemiseen, arkistotiedon haalimiseen ja reportaasikeikkoihin. Varsinaisia kirjoituspäiviä kertyi vähän. Ensin tein jokaisesta tapauksessa synopsiksen, sitten kokosin kustakin luvusta 150–300-sivuisen faktamuistion, luin sen, kirjoitin mekaanisella kirjoituskoneella tekstin ensimmäisen version läpi ja stilisoin sen läppärillä. Samalla lähteytin tekstin. Tämän jälkeen tekstiä editoitiin ja kirjoitin sen uudelleen parikin kertaa.

Minkälaisia merkityksellisiä oivalluksia sait kirjaa kirjoittaessasi? Mitä toivot kirjastasi välittyvän lukijalle?
- Keskeinen havaintoni oli, että myös susien historiankirjoituksella on historia. Turun seudun lapsensurmia ei ole aina hahmotettu samalla tavalla, vaan ajan henki on vaikuttanut käsittelytapaan. 1900-luvun alussa lapsensurmia muisteltiin aika kiihkottomasti tai jopa nostalgiseen sävyyn, ja 1930-luvulla, kun susia oli Suomessa äärettömän vähän, susille suotiin jo myötätuntoakin. Sudenvastaiseksi argumentiksi Turun seudun lapsensurmat nousivat oikeastaan vasta 1970-luvulla, kun susi oli osittain rauhoitettu 1974 alkaen. Uusi tarinan toistamisen aalto alkoi 2000-luvun taitteessa, kun Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin ja suden suojelu oli tiukentunut. Näyttääkin siltä, että tämä Suomen susien historian ikävin tapaus on nostettu esiin lähinnä silloin, kun suden suojelu on edennyt.

Kirjaa kirjoittaessa oivalsin, miten tavattoman paljon ekologiset olosuhteet ovat muuttuneet Turun seudun lapsensurmien jälkeen. Suden kannalta ne ovat mullistuneet täysin. Kaikki kirjan teossa käyttämäni lähteet, yhtä nuuhkaisemaani suden kakkaa lukuun ottamatta, ovat ihmisen kirjoittamia lähteitä. Toivon silti, että kirja kutsuisi lukijaa ajattelemaan suden historiaa suden omalta kannalta. Elämme ekologisten kriisien keskellä, ja meidän ihmisten on pakko oppia ajattelemaan, että olemme luonnon osasia emmekä sen herroja. Meidän on opittava ottamaan toisenlajisten olentojen näkökulma huomioon kaikessa, myös siinä, miten ymmärrämme historian.


Seppo Kimaselle Lauri Jäntin tunnustuspalkinto

KamarimusiikinKauneus_Kansi2.jpg

Seppo Kimasen Kamarimusiikin kauneus (Teos) on ainutkertainen lukuelämys, joka ihastuttaa lukijan paitsi historiallisen tiedon runsaudella myös mukaansatempaavalla kirjoitusasullaan ja kielensä kauneudella. Se viitoittaa polkua kamarimusiikin historiaan käymällä läpi erityisesti jousisoittimille luotua eurooppalaista kamarimusiikkia sen keskeisten säveltäjien ja näiden elämäntarinoiden kautta. Siirtymät aikakaudesta toiseen ovat jouhevia ja yksittäisiin säveltäjiin ja näiden teoksiin syventyminen riittävän yksityiskohtaista ja perusteellista. Kimanen pohtii myös yksittäisten sävelteosten laajempaa historiallista merkitystä ja arvioi niiden esittämistä soittajan kannalta. Lukijaansa inspiroidakseen Kimanen on kehittänyt tietokirjaansa kuvitteellisen osuuden, jonka avulla hän pääsee valottamaan kiinnostavalla tavalla myös yksittäisten soitinten merkitystä kamarimusiikille.

Kamarimusiikin kauneus on ennen muuta nimensä veroinen eli kaunis teos. Kirjoittajan oma musiikillinen tausta ja asiantuntemus avaa lukijalle uusia ulottuvuuksia kamarimusiikkiteoksiin. Seppo Kimanen onnistuu teoksellaan tarjoamaan vaikuttavan ja syvällisen näkökulman suomalaisessa tietokirjallisuudessa harvemmin esillä olleeseen osaan eurooppalaista kulttuurihistoriaa.

Kysyimme Seppo Kimaselta kirjan taustoista. Miten ja milloin syntyi idea tähän kirjaan?
- Eläkeikään tultuani aloin kirjata ajatuksia elämäntyöstäni kamarimusiikin parissa omille lastenlapsilleni. Varsin pian huomasin, että niistä saattaisi olla iloa tai hyötyä muillekin. Kunnianhimo kasvoi ja päädyin kirjoittamaan kaikille musiikinystäville ja ammattimuusikoille.

Kuinka pitkään kirjoitit kirjaa?
- Varsinainen kirjoitusvaihe kesti kolme vuotta. Siinä oli kuitenkin lukuisia katkoja, jolloin tutkin uudelleen nuotteja, luin kirjoja säveltäjistä ja matkustin kameran kanssa heidän jalanjäljissään ympäri Eurooppaa.

Minkälaisia merkityksellisiä oivalluksia sait kirjaa kirjoittaessasi? Mitä toivot kirjastasi välittyvän lukijalle?
- Oma intohimoni kamarimusiikkiin vain vahvistui. Eläydyin uudella intensiteetillä säveltäjien intiimeihin tuntoihin. Tajusin entistä syvemmin yhteyksiä heidän elämänsä ja teostensa välillä. Tein spontaaneja valintoja teoksista ja tulkitsin niitä kuin muusikko tuhansien konserttien ja lähes 60 vuoden kokemuksellani. En missään nimessä halunnut kirjasta kamarimusiikkioppaille tyypillistä objektiivisuuteen pyrkivää teosluetteloa. Ilman selkeää käsitystä tulkinnasta ei muusikon kannata mennä yleisön eteen. Siirsin tuon ajatuksen kirjoittamiseen. Lopputulos on toivoakseni persoonallinen ja elävä, vaikka se perustuukin paljolti faktoihin. Taide on kuitenkin aina myös illuusio, joten lisäämäni fiktio-osuudet ovat mielestäni välttämättömiä, että kirja olisi uskottava.

Miksi kirjaasi kannattaa tarttua?
- Toivon kirjan kautta houkuttelevani uusia ystäviä hyvälle kamarimusiikille. Ne, jotka eivät vielä tunne kamarimusiikin rikasta perinnettä saavat kirjasta virikkeitä lähempään tutustumiseen. Ne lukijat, jotka tuntevat kamarimusiikin oikein hyvin, löytävät kirjasta silti runsaasti itselleen aiemmin tuntematonta tietoa.


Antti Kujalalle Lauri Jäntin tunnustuspalkinto

Kivenmurskaajat.jpg

Dosentti Antti Kujalan Kivenmurskaajat. Kolonialismin historia (Atena) on kunnianhimoinen, aiheeltaan maailmanlaajuinen ja aikajänteeltään mittava teos. Samalla se on ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys tärkeästä ja jatkuvasti ajankohtaisesta aiheesta.

Kujala on monissa aiemmissa teoksissaan näyttänyt monipuolisuutensa ammattimaisena historiantutkijana. Tässä kirjassa hän paljastaa koko arsenaalinsa: laajan lukeneisuuden ja yleissivistyksen sekä kansainvälisen tutkimuksen suvereenin hallinnan.

Kirjassa kuvataan selkeästi siirtomaavallan rakenteiden syntyminen ja osoitetaan siirtomaiden merkitys kolonialistien talouden ylläpitäjänä. Kirjoittajan teksti on kiihkotonta ja asiantuntevaa. Lukija saa kiitollisena todeta olevansa luotettavissa käsissä. Teos näyttää maailmanhistorian sellaisena kuin se on, usein karun epäoikeudenmukaisena ja väkivaltaisena. Kivenmurskaajat ravistelee lukijaansa ja samalla palkitsee tämän syvällisesti.

Kysyimme Antti Kujalalta kirjan taustoista. Kuinka Kivenmurskaajat syntyi?
- Tässä tapauksessa viimeksi julkaisemani kirja, Reciprocity in Human Societies from Ancient Times to the Modern Welfare State (Palgrave Macmillan, 2019, toisena kirjoittajana Mirkka Danielsbacka) ja sen aiempi suomalainen versio (2015), joissa käsitellään muun muassa Intiaa ja Japania, johdatti aiheeseen eli kolonialismin historiaan. Aihepiiriin perehtymiseen ja kirjan kirjoittamiseen meni runsaat kolme vuotta.

Minkälaisia merkityksellisiä oivalluksia sait kirjaa kirjoittaessasi? Mitä toivot kirjasta välittyvän lukijalle?
- Kirjan tarkoituksena on valaista lukijoille sitä, millaista kolonialismin 500-vuotinen historia oli ja miten monet tämän päivän suuret ongelmat juontavat osaltaan juurensa siihen. Suomellakin on omat kytkentänsä ulkoeurooppalaiseen kolonialismiin, joskin suomalaisten rooli oli tässä suhteessa verraten pieni. Kolonialismin maailmanlaajuinen historia on malliesimerkki siitä, kuinka taloudellinen ja sotilaallinen paremmuus johtaa alastomaan voimapolitiikkaan. Viimeisten 75 vuoden ajan kansainvälisissä suhteissa vallinnutta viidakon lakia on tosin valistuneella ajattelulla, kansainvälisillä sopimuksilla ja YK-järjestelmällä yritetty hillitä, kaikkea muuta kuin olemattomin mutta sittenkin puutteellisin tuloksin. Tässä tilanteessa klassinen siirtomaavalta osoittautui joka tapauksessa anakronistiseksi jäänteeksi ja loppui. Suomalaisenkaan lukijan ei ole pahitteeksi olla selvillä kolonialismin historiasta, jota maamme sivullisuuden vuoksi meillä tunnetaan aivan liian vähän.

Taina Tervoselle ja Anna Autiolle Lauri Jäntin tunnustuspalkinto

Hukkuneet_kansi-2.jpg

Hyvä tietokirjallisuus tarttuu ajankohtaisiin yhteis- ja ihmiskunnallisiin asioihin. Viime vuosina sadat tuhannet ihmiset ovat pyrkineet – ja pyrkivät tänäänkin – yli Välimeren Eurooppaan. Heistä yli 30 000 lasta, äitiä ja isää, naista ja miestä on menehtynyt matkallaan kohti toiveissa siintänyttä parempaa elämää. Kyse on viime vuosien hirvittävimmästä inhimillisestä katastrofista Euroopassa.

Taina Tervosen ja Anna Aution teos Hukkuneet (Kustantamo S&S) vie lukijansa riipaisevien ihmiskohtaloitten äärelle. Se pakottaa katsomaan Välimeren pakolaiskriisiä läheltä, mutta ei paasaa tai moralisoi. Teos luottaa aiheensa voimaan ja tuo sivuillaan esiin vain karut faktat. Lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä lyhyen johdannon, Välimeren eri rannoilla tehtyjen haastattelujen ja kaunistelemattomien kuvien pohjalta. Hukkuneet näyttää eleettömästi, kuinka hauras pientä onnen palaa tavoittelevan ihmisen osa on.

Tervosen ja Aution teos murtaa onnistuneesti perinteisen tietokirjan totuttuja genrerajoja. Se nojaa saatavilla olevaan sirpaleiseen tietoon, mutta vetoaa vahvasti lukijan tunteisiin. Lopputulos on väkevä, kantaaottava tietokirja, jonka luettuaan ei ole entisellään.

Kysyimme Taina Tervoselta ja Anna Autiolta kirjantekoprosessista. Miten ja milloin syntyi idea tähän kirjaan?
- Olimme tehneet ison jutun Imageen 2016, vuonna 2015 tapahtuneesta isosta haaksirikosta ja sen uhrien tunnistamisesta. Juttu palkittiin Edit-kilpailussa 2017. Päätimme käyttää palkintorahat työn jatkamiseen - silloin ajatus kirjasta oli jo selkeä. Ensimmäisen jutun teon aikana oli käynyt selväksi, miten merkittävästä asiasta oli kyse ja miten vahvoja kokemuksia vainajien kohtaamiset ovat kaikille, jotka asian kanssa joutuvat tekemisiin. Halusimme kertoa ja kuvata jälkiä, joita nämä vainajat jättävät jälkeensä.

Taina on tehnyt töitä maahanmuuton kanssa 20 vuotta ja oli kuvannut kadonneiden tunnistamistyötä Bosniassa. Kiinnostus Välimeren kadonneisiin kumpusi myös tästä: tehdäänkö näiden ihmisten tunnistamiseksi mitään, ja jos tehdään, niin kuka tekee ja mitä?

Minkälainen oli kirjantekoprosessi? Kuinka pitkään teitte kirjaa?
- Kirjan materiaali on kerätty ja kuvattu vuosina 2016-2018 (kaksi matkaa Italiaan, yksi matka Kreikkaan, yksi matka Espanjaan). Prosessi oli pitkä ajallisesti, koska jokaista matkaa oli valmisteltava huolella. Kirjan kannalta kiinnostavien ihmisten ja paikkojen löytäminen vaati perusteellisesta valmistelutyötä, joka alkoi nettihaulla, jatkui puhelinsoitoilla ja pitkillä keskusteluilla ihmisten kanssa, jotka olivat paikan päällä ja osasivat neuvoa ja auttaa. Varsinainen kirjoitus- ja editointiprosessi oli loppuvuodesta 2018 ja alkuvuodesta 2019. Oli tärkeä miettiä, miten tällaisesta raskaasta aiheesta tehdään kirja niin, että se on luettavissa ja katseltavissa, niin että siitä voi lukea pieniä pätkiä ja laskea pois käsistään. Siksi tekstit päätyivät tähän muotoon. Kirjan ulkoasu oli alusta asti tärkeä asia, ja siinä AD Anna-Mari Tenhusen silmä ja käden jälki oli todella tärkeässä roolissa.

Minkälaisia merkityksellisiä oivalluksia saitte kirjaa kirjoittaessasi? Mitä toivotte kirjastanne välittyvän lukijalle?
- Ymmärsimme, että nämä ovat myös meidän kuolleitamme. Nimettömän vainajan kohtaaminen on pysäyttävä kokemus riippumatta ihmisten taustasta tai poliittisista näkemyksistä - varsinkin kun ihmiset kokevat, että kuolema olisi voitu välttää. Tajusimme myös, miten yksin ihmiset Kreikassa, Espanjassa tai Italiassa kokevat olevansa näiden asioiden edessä. EU:ssa puhutaan paljon maahanmuutosta, mutta käytännössä ihmiset joutuvat hoitamaan asiat ilman ulkopuolista apua ja rahoitusta.

Miksi kirjaan kannattaa tarttua?
- Koska se on rankasta aiheesta huolimatta kaunis ja koskettava kirja - tai näin ainakin toivomme ja uskomme! Koska maahanmuutto koskettaa yhtä lailla kreikkalaista kalastajaa, espanjalaista hautausurakoitsijaa kuin sisilialaista palomiestä - eikä heidän ääniään juuri muualla kuulla.

Lauri Jäntin tietokirjapalkinto 2019 Antti Haatajalle

Kuva Antti Haataja

Kuva Antti Haataja

Lauri Jäntin säätiön vuoden 2019 tietokirjapalkinto myönnetään Antti Haatajalle teoksesta Pohjoinen. Jälkemme maailman laidalla.

Pohjoinen on harras kuvaus Saamenmaan luonnosta. Se johdattaa lukijan pohjoisimpaan Suomeen ja Jäämeren rannoille. Antti Haataja opastaa halki yöttömän yön ja päivättömän päivän, revontulten rätinän ja paukkupakkasten. Hänen matkassaan tapaa miekkavalaan ja lohen, sopulin ja sääsken, ekosysteemin muistin ja luonnon monimuotoisuuden. Upeat valokuvat ja myötäelävä teksti tuovat luonnon lähelle.

Antti Haatajan voittoisa teos on asiantunteva ja innostunut, mutta samalla analyyttinen ja kriittinen. Teksti yhdistää taitavasti luonnossa vastaan tulevat eläimet, ihmiset ja ilmiöt oman aikamme laajoihin teemoihin ympäristönsuojelusta alkuperäiskansojen oikeuksiin. Kirjalla on ajankohtainen sanoma. Haatajan mukaan pohjoinen luonto köyhtyy ja katoaa nopeasti, mikäli emme toimi nyt – teosta kirjoitettaessa esimerkiksi luonnonvarainen naali kuoli sukupuuttoon.

Haataja ei vältä kajoamasta myös arkoihin asioihin, kuten saamelaisten pakkosuomalaistamiseen tai alkuperäiskansan perinteisen elintavan kunnioittamiseen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Hän ei kuitenkaan saarnaa vaan haastaa pohtimaan tekojemme seurauksia elinympäristöllemme.

Punnituista pohdinnoista, tarkoista tutkimustiedoista, kaunokirjallisenkin hienoista ilmaisuista ja ainutlaatuisista valokuvista rakentuu poikkeuksellisen hieno kokonaisuus: kaunis, ajatuksia herättävä, toimintaan haastava ja syvällinen tietokirja.

Tieto-Lauri 2019 Mauri Kunnakselle

Kuva Niclas Mäkelä

Kuva Niclas Mäkelä

Lauri Jäntin säätiön lasten tietokirjan kirjoittajalle kolmen vuoden välein myönnettävän Tieto-Laurin saa vuonna 2019 Mauri Kunnas.

Mauri Kunnaksen lastenkirjat ovat vertaansa vailla. Kieleltään rikkaat ja kuvitukseltaan ehtymättömän vitsikkäät kirjat ovat jo neljän vuosikymmenen ajan innoittaneet lapsia kirjojen pariin. Kunnas on erinomaisella tavalla onnistunut kiteyttämään kirjojensa aiheet teksteihin, joita kuvitus tukee runsailla ja hauskoilla yksityiskohdillaan. Hän on tehnyt lapsia kiinnostavia ja mieleenpainuvia kirjoja aiheesta kuin aiheesta, niin avaruudesta ja urheilusta kuin kirjallisuuden klassikoista, talonpoikaisesta kulttuurista ja hallitsijoiden historiasta. Monet ovatkin saaneet perustiedot muun muassa Kalevalasta ja Seitsemästä veljeksestä lukemalla Kunnaksen kirjoja.

Kunnaksen kuvituksen ainutlaatuinen tyyli ja erityisesti koirien käyttäminen ihmisten sijaan tekevät aiheista lapsille helposti lähestyttäviä ja hahmoista sympaattisia. Samalla hahmojen eleet, ilmeet ja puhe tekevät niistä todellisia lapsille. Moni pieni museovieras onkin ihmetellyt Ateneumiin tullessaan, miksi Gallén-Kallelan Kalevala-aiheisissa maalauksissa kuvataan ihmisiä.

Mauri Kunnas tarjoaa kirjoillaan lukemattomille lapsille ja heidän vanhemmilleen riemukkaita ja samalla opettavaisia lukuhetkiä. Kymmenien tasaisesti korkealaatuisten lastenkirjojen tuotanto muodostaa poikkeuksellisen kokonaisuuden, joka houkuttelee lukijoita hyvin erilaisten aiheiden pariin. Kirjojen kääntäminen 37 kielelle myös osoittaa selkeästi, kuinka ainutlaatuisesta, oman kulttuurimme rajat ylittävästä ja kansainvälisesti arvostetusta tuotannosta on kysymys. Lukuinnon herättämiseksi Kunnas tekee mittaamattoman arvokasta työtä.

Tunnustuspalkinnon saivat Tuomas Aivelo, Mia Kankimäki, Teemu Keskisarja ja Helena Ruuska

Loputtomat_loiset.jpg

Tuomas Aivelo: Loputtomat loiset. (Like)

Kirjassaan Loputtomat loiset evoluutiobiologi Tuomas Aivelo kertoo poikkeuksellisen kiehtovasti loisista, niiden aiheuttamista tartuntataudeista ja tieteellisestä tutkimuksesta.

Hän kirjoittaa lämpimästi Madagaskarin hiirimakeista, maailman pienimmistä kädellisistä ja kaukaisista sukulaisistamme, joiden ulosteita hän tutki vuonna 2015 valmistunutta väitöskirjaansa varten. Loputtomissa loisissa tutkija esittelee tartuntataudit ja loiset evoluutiobiologin näkökulmasta.

Aivelo käsittelee pääasiassa ihmisen loisia, muun muassa bakteereita ja viruksia, niiden historiaa, tämänhetkistä tutkimusta sekä nähtävissä olevaa tulevaisuutta. Tiedot ovat hämmästyttäviä. Ihmisessä voi olla kymmeniä loismatoja, satoja ulkoloisia ja miljoonia bakteereita ja viruksia.

Aivelolla on selkeä kanta borrelioosista ja tuhkarokosta sekä monista muista taudeista käytävään ajankohtaiseen keskusteluun. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen merkittävin seuraus on, että yhteiskunnat järkkyvät. Kriisit ovat aina loisille mahdollisuus, vakaus on niille uhka.

Tuomas Aivelo on kirjassaan onnistunut erinomaisesti muokkaamaan laajan tutkimustiedon helposti omaksuttavaan muotoon. Lukija pääsee myös tutustumaan tutkijan arkiseen kenttätyöhön Aivelolle merkityksellisen Madagaskarin sademetsässä.

Naiset_Kansi.jpg

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. (Otava)

Teoksessaan Naiset joita ajattelen öisin Mia Kankimäki jäljittää eri aikakausien poikkeusnaisia: tutkimusmatkailijoita, taiteilijoita ja muita oman polkunsa raivaajia.

Kankimäki kirjoittaa paljon myös itsestään. Näin vahvan minäkertojan käyttö on tietokirjassa poikkeuksellista, ja Naiset joita ajattelen öisin perustelee tyylilajivalinnan erinomaisesti.

Kirjan naisten historiat ovat nimittäin perin pohjin erilaisia kuin miespuolisten seikkailijoiden historiat. Ero ei johdu vain siitä, että itsellisten ja lahjakkaiden naisten elämäkertoja on kirjoitettu vähemmän tai eri tavalla kuin miesten, vaan myös siitä, että niitä on luettu eri tavalla: omakohtaisesti ja vimmaisesti, harvinaisia esikuvia ahmien. Kankimäkikin janoaa tarinoita vapaista naisista ja vertaa itseään jatkuvasti heihin.

Kankimäki käyttää taidokkaasti muun muassa kirje- ja päiväkirja-aineistoja kuvatessaan lihaa ja verta olevia naisia, joiden elämäntarinoissa rohkeus ja suuret saavutukset yhdistyvät yksinäisyyteen, ruumiillisuuteen ja syvään epäoikeudenmukaisuuteen.

Naiset joita ajattelen öisin on saanut kaksi kirjastoluokitusta: se on sekä elämäkerta että kertomakirjallisuutta. Faktan ja fiktion välillä liikkuminen on matka, jolle lähteminen edellyttää perusteellisia valmisteluja ja suurta varovaisuutta. Kankimäki selviytyy voitokkaana perille.

Saapas_ec0f1011626387488ed6242183336131.jpg

Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämänkertomus. (Siltala)

Aleksis Kivestä on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään muusta kirjailijastamme. Historioitsija Teemu Keskisarja pääsee silti yllättämään. Teoksessaan Saapasnahka-torni hän kytkee Kiven elämän ja sen arjen yksityiskohdat aikalaisten todellisuuteen ja koko 1800-luvun kansankulttuuriin. Kiven elämänkertomus saa mittasuhteet siitä, miten ihmiset hänen ympärillään puhuivat, asuivat, liikkuivat, hankkivat elantonsa ja elivät yhteisössään. Taustalla kirkastuu kuva sivistyneistön pyrinnöistä.

Keskisarja kulkee Saapasnahka-tornissa Kiven rinnalla, kirjailijaa ymmärtäen ja tämän ratkaisuja arvioiden. Hän ei tuomitse eikä sääli, vaan kertoo tosiasiat historiantutkijan ammattitaidolla, tarkasti lähteisiin tukeutuen. Hän keskittyy kirjailijan elämään, mutta viitatessaan näytelmiin, runoihin ja ennen muuta Seitsemään veljekseen hän virittää lukijan kiinnostusta myös Kiven tuotantoon.

Saapasnahka-tornin kieli pitää lukijan valppaana. Keskisarja lainaa Kiven sanastoa ja myötäilee tämän lauserakenteita, mutta hän myös yhdistää niitä rohkeasti nykykielen keinoihin. Hän rinnastaa ja asettaa vastakkain, liioittelee ja leikittelee, kiihdyttää ja hidastaa. Tässä sanomisen riemussa Teemu Keskisarja kulkee Kiven jalanjäljissä.

Hugo_9789510434772_frontcover_final.jpg

Helena Ruuska: Hugo Simberg. Pirut ja enkelit. (WSOY)

Helena Ruuskan Simberg-elämäkerta on loistelias kokonaisesitys Suomen kultakauden maalaustaiteen mestarista.

Hugo Simberg. Pirut ja enkelit -kirjasta näkyy, kuinka kirjoittajan vilpitön innostus aiheeseen kantaa perinpohjaisen tutkimus- ja kirjoitustyön loppuun saakka. Teos on kokonaisuudessaan poikkeuksellisen huolellista työtä. Kirjan lähdeaineisto on kattava, tärkeimpänä kenties Hugo Simbergin laaja kirjeenvaihto.

Ruuska ei myöskään spekuloi siellä missä houkutus siihen olisi vahva, vaan osoittaa lukijalle ne valkeat läiskät Simbergin elämässä, joista ei ole saatavissa tietoa.

Kiitoksen ansaitsee myös kirjan upea kuvitus valokuvineen ja huolellinen viimeistely teosluetteloineen.

Hugo Simberg oli luonnonlapsi, täysiverinen taiteilija, joka kaipasi yksinäisyyttä ja rauhaa, mutta samalla janosi sosiaalisuutta, ystävyyttä, rakkautta ja hullutuksia. Taiteilijan sielu ja mielentilat ovat tunnetusti läsnä Simbergin kuvataiteessa. Piruissa ja enkeleissä nämä tunnetilat ovat yhtä lailla vahvasti läsnä.

Ruuskan teosta on edeltänyt 70 vuotta sitten laadittu Sakari Saarikiven väitöskirja, joka pysyi pitkään perusteellisimpana esityksenä Simbergin elämästä ja tuotannosta. Ruuskan teokselle voi helposti ennustaa yhtä pitkää ikää.

Kiitos Anto Leikolalle 35-vuotisesta työstä!

Kuva Tuula Uusi-Hallila

Kuva Tuula Uusi-Hallila

Anto Leikola on päättänyt 35 vuotta kestäneen työnsä Lauri Jäntin säätiön hallituksessa. Suuret kiitokset ainutlaatuisesta työpanoksesta!  Uudeksi hallituksen jäseneksi on valittu Hanna Nikkanen. 

Vuoden kirja -palkinto Passille ja Reinbothille

Bonnierin Vuoden kirja -palkinnon 2018 saivat Minna Passi ja Susanna Reinboth teoksellaan Keisari Aarnio. Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina.

Kirjassa tutkivien toimittajien parivaljakko avaa monimutkaista vyyhtiä. Mahdollistiko taitava manipulointi poliisin ja alamaailman yhteisten bisnesten junailun vuosikausien ajan? Lukijan luottamus poliisilaitokseen järjestelmänä ja poliiseihin yksilöinä horjuu sivu sivulta.

.

Opettaja, hae tietokirjastipendiä ahkeralle lukijalle!

Onko opiskelijallasi jokin erityisala, josta hän tietää paljon? Pitääkö oppilaasi upeita esitelmiä? Onko lukiolaisella tai ammattiin opiskelevalla loistavat yleistiedot?

Tietokirjastipendi

Lauri Jäntin säätiö ja Suomen tietokirjailijat ry jakavat vuosittain 100 kappaletta 100 euron suuruisia stipendejä peruskoulun päättöluokan oppilaille ja toisen asteen opiskelijoille. Myönnetyt stipendit jaetaan kevätjuhlassa.

Hakuaika ja -ohjeet

Kevään 2018 stipendien hakuaika alkaa torstaina maaliskuun 1. päivä ja päättyy torstaina 29. maaliskuuta 2018 klo 16.00. Myöhästyneitä hakemuksia ei huomioida.

Opettajat hakevat stipendejä oppilailleen verkkolomakkeella. Hakulomake löytyy täältä: https://www.suomentietokirjailijat.fi/yhdistys/palkinnot/tietokirjastipendit.html

Hakemuksiin toivotaan maininta vähintään kolmesta tietokirjasta, jotka oppilas on lukenut. Myös useampia tietokirjoja voi mainita. Lisäksi hakemuksessa voi kertoa perusteluja, joista käy ilmi, minkälaista tietokirjallisuutta oppilas lukee, onko hän kiinnostunut jonkin tietyn alan tietokirjallisuudesta ja miten se ilmenee.

Tietokirjallisuuden lajeihin voi tutustua täällä: https://www.suomentietokirjailijat.fi/kirjailijalle/jaseneksi-liittyminen/tietokirjallisuuden-lajit.html

Kaikille hakijoille ilmoitetaan tuloksista toukokuussa.

Lauri Jäntin palkinto Minna Passille ja Susanna Reinbothille

Aarnio_kansi_edesta_600pix.jpg

Lauri Jäntin säätiön myöntämän tietokirjallisuuden palkinnon 15 000 euroa jakavat Minna Passi ja Susanna Reinboth teoksestaan Keisari Aarnio. Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina. Kunniamaininnan saavat Hannu Himanen, Sami Karjalainen ja Sixten Korkman, kukin 5 000 euroa. Palkitsemalla menneen vuoden parhaiden tietokirjojen tekijöitä säätiö on edistänyt suomenkielistä tietokirjallisuutta vuodesta 1985 lähtien.

Pääpalkinto myönnetään vetävästi kirjoitetusta tarinasta, joka ravisuttelee poliisia, yhtä suomalaisen yhteiskunnan luotetuimmista instituutioista. ”Keisari Aarnio on laadukasta tutkivaa journalismia, ja tarina itsessään uskomaton. Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat onnistuneet kokoamaan valtavan lähdemateriaalin ja lukemattomat haastattelut kirjaksi, jonka lukija käy korkeilla kierroksilla ensimmäisiltä sivuilta lähtien”, perustelee säätiön puheenjohtaja Claes von Heiroth raadin päätöstä.

Kunniamaininnan saavat Hannu Himanen teoksestaan Länttä vai itää. Suomi ja geopolitiikan paluu, Sami Karjalainen teoksestaan Rantojen hyönteiset ja Sixten Korkman teoksestaan Globalisaatio koetuksella

Kunniamaininnalla palkittavat kirjoittajat käsittelevät yhteiskunnan ja luonnon ilmiöitä taitavasti ja mielenkiintoisesti. He kirjoittavat globalisaatiosta, kansallisista ja kansainvälisistä instituutioista sekä rantojen pienimmistä, hyttysistä ja sudenkorennoista. Kirjojen tiedot ovat huolellisesti perusteltuja, ja ne on ilmaistu innostavasti. Teokset haastavat lukijansa ottamaan selvää ja toimimaan paremman elämän puolesta.

Himasen Länttä vai itää yhdistää sujuvasti globaalit ja paikalliset kysymykset. Kirja ei käsittele vain Venäjää, Suomen idänpolitiikkaa ja maamme mahdollista NATO-jäsenyyttä, vaan pohtii myös Suomen perustuslain kiemuroita ja laajemmin suomalaisen yhteiskunnan valtarakenteitten toimivuutta.

Korkmanin Globalisaatio koetuksella selvittää lukijalleen kristallinkirkkaalla tavalla talouden, globalisaation ja populistisen politiikan keskeisiä kytkentöjä ja vaikutuksia toisiinsa. Kytkösten ja historian ymmärtäminen ovat tulleet yhä tärkeämmiksi, kokemuksista pitäisi voida ottaa opiksi. 

Karjalaisen Rantojen hyönteiset kertoo sanoin ja hämmentävän upein kuvin hyönteisten salatusta maailmasta. Se innostaa rannalla kävelijää ihastelemaan siroja neidonkorentoja, uljaita sudenkorentoja ja komeita ukonkorentoja, mutta myös iniseviä hyttysiä. 

Palkintoraatina toimi Lauri Jäntin säätiön hallitus. Hallituksen muodostavat dosentti Tuomas Heikkilä, OTK, KTM Claes von Heiroth (pj.), arkkitehti Ilona von Heiroth, professori Anto Leikola, kustantaja Aleksi Siltala ja lehtori Tuula Uusi-Hallila.

Lauri Jäntin palkinto on Suomen vanhin tietokirjallisuutta edistävä palkinto. Vuodesta 1985 alkaen säätiö on jakanut vuosittain Lauri Jäntin palkinnon sekä kunniamainintoja yhdelle tai useammalle edellisenä vuonna ilmestyneen merkittävän tietokirjan tekijälle. Joka kolmas vuosi jaettava Tieto-Lauri annetaan tunnustuksena ansiokkaan suomenkielisen lasten tai nuorten tietokirjan tekijöille. Lisäksi säätiö tukee nuorten tietokirjallisuuden lukemista myöntämällä kouluille tietokirja-apurahoja ja koululaisille stipendejä.

 

 

 

Kunniamaininnan saivat Hannu Himanen, Sami Karjalainen ja Sixten Korkman

Hannu Himanen: Länttä vai itää. Suomi ja geopolitiikan paluu. (Docendo)

Hannu Himasen teos Länttä vai itää. Suomi ja geopolitiikan paluu on ansiokas, asiantunteva ja kriittinen katsaus Venäjän nykytilaan ja sen vaikutuksiin Suomelle.

Suomen Moskovan-suurlähettilään toimesta eläkkeelle jäänyt Himanen on maamme parhaita 2000-luvun Venäjän asiantuntijoita. Kokemukset, lukeneisuus ja taustojen erinomainen tuntemus aseinaan Himanen kuljettaa lukijaa halki maailmanpolitiikan arkipäivän, venäläisissä vallan kabineteissa ja kotimaisissa kulisseissa. Kirja ei käsittele vain Venäjää, Suomen idänpolitiikkaa ja maamme mahdollista NATO-jäsenyyttä, vaan pohtii myös Suomen perustuslakia ja valtarakenteita.

Himasen teksti on sivistynyttä ja selväpuheista, kaunistelematonta ja raikkaan vapaata diplomaattisesta ympäripyöreydestä. Hän ei pelkää ottaa kantaa. Hänen sanomansa on Paasikiveltä tuttu: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."

Suomessa tarvitaan nyt avointa ja ennakkoluulotonta turvallisuuspoliittista keskustelua, jossa asioita kutsutaan niiden oikeilla nimillä. Länttä vai itää -teos on tärkeä ja tuore avaus tässä keskustelussa.

Sami Karjalainen: Rantojen hyönteiset. (Docendo)

Useimmat meistä ovat järvien, jokien tai meren rannalla joutuneet näkemään ja kuulemaan hyönteisiä - siroja neidonkorentoja, uljaita sudenkorentoja ja komeita ukonkorentoja, mutta myös iniseviä hyttysiä. Harva kuitenkin on yrittänyt tutustua niihin lähemmin, ja niiden kauneus ja kiinnostavat elintavat ovat jääneet useimmille vieraiksi.

Sami Karjalainen on palkittu luonnontutkija ja valokuvaaja, joka on kymmenessä vuodessa julkaissut jo viisi kirjaa harrastuksensa kohteista, uusimpana Rantojen hyönteiset. Se kertoo sanoin ja hämmentävän upein kuvin hyönteisten salatusta maailmasta, joka kuitenkin on kaikkien meidän ulottuvillamme, jos vain haluamme siihen tutustua. Kirja valottaa myös vesihyönteisten – reippaiden malluaisten, piileksivien toukkien ja ahnaiden sukeltajakuoriaisten – elämänkulkua ja käyttäytymistä. Vastaavaa retkeä luonnon pienoismaailmaan ei suomalaisille ole Yrjö Kokon Pessin ja Illusian jälkeen tarjottu.

Sixten Korkman: Globalisaatio koetuksella. (Otava)

Kirjassaan Globalisaatio koetuksella Sixten Korkman selvittää lukijalleen kristallinkirkkaalla tavalla talouden, globalisaation ja populistisen politiikan keskeisiä kytkentöjä ja vaikutuksia toisiinsa. Nämä ovat yleensä vaikeasti hahmoteltavia kokonaisuuksia, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia ja joiden ymmärtäminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Historiallisen perspektiivin avaaminen havainnollistaa lukijalle, että myös aikaisemmin samoja kysymyksiä on pohdittu ja että näistä kokemuksista pitäisi voida ottaa opiksi.

Vaikka Korkmanin näkökulma on pääasiassa taloustieteellinen, hän tarkastelee asioita myös laajemmin yhteiskunnalliselta kannalta. Korkman sanoo, että populistit usein vastustavat globalisaatiota ja että ”populistilla on jokaiseen vaikeaan ongelmaan vastaus, joka on yksinkertainen, houkutteleva ja väärä”. Toisaalta hän toteaa, että globalisaatioon kohdistettu kritiikki ei aina ole populismia ja että sen taustalla oleviin ongelmiin on haettava rakentavia ratkaisuja.

Opettaja, hae tietokirjailijaa vierailulle kouluusi

Toimitko lukion opettajana? Hae tietokirjailijaa vierailulle lukioosi vielä tänä keväänä. Haku on auki keskiviikkoon 31. tammikuuta asti.

Tänä keväänä vierailulle lähtevät Ilari Aalto, Sirkka Ahonen, Outi Ampuja, Ville Eloranta, Päivi Hamarus, Satu Hovi, Atik Ismail, Katriina Järvinen, Sami Karjalainen, Kristiina Koivunen, Lilly Korpiola, Janne Könönen, Tuomas Muraja, Heikki Oja, Rauli Partanen, Jonna Pulkkinen, Mikko Pyhälä, Joonas Pörsti, Ari Saastamoinen ja Hippo Taatila.

Suomen tietokirjailijat ry rahoittaa joka kevät ja syksy 20 tietokirjailijan vierailut eri puolilla Suomea sijaitseviin lukioihin. Lauri Jäntin säätiön taloudellisella tuella lukioille lähetetään viisi lukiossa vierailevan tietokirjailijan teosta.

Lukiot voivat toivoa  listalta tietokirjailijaa vierailulle omaan kouluunsa 31. tammikuuta mennessä. Toive lähetetään Suomen tietokirjailijat ry:n verkkosivuilla olevan lomakkeen kautta. 

 

 

Lasten ja nuorten tietokirjallisuuden Tieto-Lauri-palkinto jaetaan jälleen tammikuussa 2019

Tieto-Lauri annetaan tunnustuksena ansiokkaan, vuosien 2016–2018 aikana julkaistun suomenkielisen lasten tai nuorten tietokirjan tekijälle.


Palkinnon tarkoituksena on kannustaa tietokirjailijoita laatimaan teoksia, jotka innostavat lapsia ja nuoria syventymään eri tiedon aloihin ja jotka ottavat huomioon kotimaisen kieli- ja kulttuuriympäristön.

Tieto-Lauri jaetaan aina kolmen vuoden välein ja nyt kolmatta kertaa. Vuonna 2016 palkittiin Marjatta Levanto ja Julia Vuori teoksesta Leonardo oikealta vasemmalle (Teos, 2014) sekä Iiris Kalliola ja Lasse J. Laine teoksesta Suomen lasten retkeilyopas (Otava, 2015). Vuonna 2012 palkittiin Jani Kaaro ja Väinö Heinonen teoksesta Evoluutio (Avain, 2011) ja ensimmäisellä jakokerralla vuonna 2009 palkinnon saivat Markku Löytönen ja Riikka Jäntti teoksesta Viidakkotanssi (SKS, 2007).

Palkinnosta päättää Lauri Jäntin säätiön hallitus, johon kuuluvat OTK, KTM Claes von Heiroth (pj.), fil. tri Paula Havaste, arkkitehti Ilona von Heiroth, dosentti Jorma Kaimio, professori Anto Leikola (varapj.) ja lehtori Tuula Uusi-Hallila. Hallitus valitsee palkittavat teokset ilman ehdollepanoa ja hakumenettelyä.

Lisätietoja

Claes von Heiroth
Säätiön hallituksen puheenjohtaja
puh. 040 561 3516
claes.vonheiroth@merasco.com

Tietokirjavinkkejä alakouluun ja esiopetukseen

Uusi, 75 teosta esittelevä Tietokirjoja kouluun! -kirjakatalogi on tehty helpottamaan ajankohtaisten ja laadukkaiden tietokirjojen löytämistä ja valitsemista. Katalogin kirjat sopivat erityisesti alakouluun ja esiopetukseen.

Kirjat on jaoteltu seitsemän aihealueen mukaan: kirjoja löytyy teemoilla ympäristö ja luonto, historia ja kulttuurihistoria, harrastukset, musiikki, ihmismieli ja tekniikka. Kirjakatalogista löytyy myös esimerkkikysymyksiä, joiden kautta lapset pääsevät käsittelemään kirjallisuutta pintaa syvemmältä.

Oppaan voi ladata sähköisenä Suomen tietokirjailijoiden sivuilta.

Tietokirjoja kouluun! Lukuvinkkejä alakouluun ja esiopetukseen -kirjakatalogi. Koonnut Pirjo Hiidenmaa, Ida Henritius ja Taru Varpula. Suomen tietokirjailijat ry ja Laurin Jäntin säätiö, Helsinki 2017, 60 sivua.

Tietokirjastipendejä jaetaan jälleen kevätjuhlissa ympäri maan

Historia ja psykologia suosikkeja – nuoret lukevat monipuolisesti eri aiheista

Suomen tietokirjailijat ry ja Lauri Jäntin säätiö jakavat seitsemättä kertaa tietokirjastipendejä peruskoulun päättöluokan oppilaille ja toisen asteen opiskelijoille. Sadan euron arvoiset stipendit myönnetään tunnustuksena ahkerasta tietokirjojen lukemisesta. Stipendit jaetaan oppilaille koulujen kevätjuhlissa. Lista stipendin saavien kotipaikkakunnista ja kouluista löytyy tiedotteen lopusta.

Yläasteiden, lukioiden ja ammattikoulujen opettajat hakivat stipendejä oppilailleen. Hakemuksissa pyydettiin kertomaan, minkälaista tietokirjallisuutta oppilas lukee, onko hän kiinnostunut jonkin tietyn alan tietokirjallisuudesta ja miten tämä ilmenee. Stipendejä hakivat monipuolisesti kaikkien oppiaineiden opettajat.

Tietokirjoja luetaan harrastuneisuuden syventämiseksi

Tietokirjastipendihakemuksia tuli tänä keväänä ennätysmäärä. Hakemusten perusteella tietokirjoja luetaan harrastuneisuuden syventämiseksi: omasta kiinnostuksenkohteesta halutaan oppia lisää, joten siihen perehdytään lukemalla aiheesta tietokirjoja.

Kestosuosikkina on edelleen historia: erityisesti toisesta maailmansodasta ja holokaustista kertovia kirjoja listattiin hakemuksissa runsaasti. Toisen asteen oppilaat lukevat erityisen paljon psykologian alan kirjallisuutta. Lukukielenä on kaikissa aiheissa yhä useammin suomen lisäksi englanti.

Kokonaisuudessaan nuoret lukevat monenlaisia tietokirjoja eri aloilta. Oppilaat ahmivat teoksia avaruudesta viikinkien riimuihin sekä ohjelmoinnista eläimiin ja luontoon. Filosofia, luonnontiede, tähtitiede ja talous nousivat historian ja psykologian lisäksi suosittuina aiheina. Monet olivat lukeneet mm. Stewen Hawkingin Ajan lyhyen historian, Sixten Korkmanin teoksen Talous ja utopia, Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan tai Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja. Lisäksi erityisesti urheilijoiden elämäkertoja luetaan runsaasti, muiden elämäkertateosten ohessa.

Stipendit kannustavat lukemaan tietokirjallisuutta

Tietokirjastipendin tarkoituksena on kannustaa koululaisia lukemaan tietokirjoja. Stipendien lisäksi Suomen tietokirjailijat ry ja Lauri Jäntin säätiö tukevat koululaisten mahdollisuutta tutustua tietokirjallisuuteen myös tietokirjailijavierailuin. Koulut voivat hakea tietokirjailijavieraita keväisin ja syksyisin kertomaan työstään, kirjoistaan ja niiden taustoista. Tietokirjavierailijoita voi hakea seuraavan kerran syyskuussa 2017 ja tietokirjastipendejä maaliskuussa 2018.

Professori Kimmo Rentolalle Lauri Jäntin palkinto

Professori Kimmo Rentola saa teoksestaan Stalin ja Suomen kohtalo Lauri Jäntin palkinnon, jonka suuruus on 15 000 €. 


Palkinto myönnetään Rentolalle poikkeuksellisen vetävästi kirjoitetusta ja uutta arkistomateriaalia sisältävästä tietokirjasta, joka tuo päivänvaloon uusia näkökulmia Suomen sotahistoriaan. 

”Stalin ja Suomen kohtalo on mestarillisesti kirjoitettu kirja Suomen kohtalonvuosista ja tempaisee mukaansa myös lukijan, joka ei normaalisti lue kirjoja sotahistoriasta”, perustelee säätiön hallituksen puheenjohtaja Claes von Heiroth.

Lisäksi säätiö antaa kunniamaininnat Maria Mannerille ja Teivo Teivaiselle dokumentaarisesta matkakirjasta Brasilia, Mikko-Olavi Seppälälle tietokirjasta Suruton kaupunki ja Seppo Vuokolle kirjasta Latva pilviä piirtää. Kunniamaininnan arvo on 5 000 €. 

Kunniamaininnan saaneet tietokirjat edustavat monipuolisesti eri tieteenaloja kulttuurihistoriasta luontoon ja kokonaisen maan, Brasilian, kuvaukseen. 

”Maria Mannerin ja Teivo Teivaisen kirja Brasilia viehätti sekä sujuvalla kielellään että laajalla tietomäärällään jättivaltiosta, josta kirjoittajilla on omakohtaista kokemusta”, Claes von Heiroth kertoo. 

”Mikko-Olavi Seppälän kirja Suruton kaupunki hurmasi säätiön sekä ulkoasullaan että positiivisuutta henkivällä sisällöllään. Myös Seppo Vuokon kattavasti puista kertova teos Latva pilviä piirtää vakuutti säätiön niin perehtyneisyydellään kuin viimeistellyllä ulkoasullaan.” 
Palkintoperustelut ovat kokonaisuudessaan tämän tiedotteen lopussa.

Palkintoraatina toimi Lauri Jäntin säätiön hallitus. Hallituksen muodostavat FT Tuomas Heikkilä, OTK, KTM Claes von Heiroth (pj.), arkkitehti Ilona von Heiroth, professori Anto Leikola, kustantaja Aleksi Siltala ja lehtori Tuula Uusi-Hallila.

Lauri Jäntin palkinto on Suomen ensimmäinen tietokirjallisuutta edistävä palkinto. Vuodesta 1985 alkaen säätiö on jakanut vuosittain Lauri Jäntin palkinnon sekä kunniamainintoja yhdelle tai useammalle edellisenä vuonna ilmestyneen merkittävän tietokirjan tekijälle. Joka kolmas vuosi jaettava Tieto-Lauri annetaan tunnustuksena ansiokkaan suomenkielisen lasten tai nuorten tietokirjan tekijöille. Lisäksi säätiö tukee nuorten tietokirjallisuuden lukemista myöntämällä kouluille tietokirja-apurahoja ja koululaisille stipendejä.
 

 

Tietokirjoja kouluun! -kirjakatalogi on ilmestynyt

Vuoden 2016 opetussuunnitelman myötä tietokirjojen käyttö koulujen kirjallisuuden opetuksessa lisääntyy. Pirjo Hiidenmaan, Hanna Kollin ja Salla Salokannon kokoama, 91 teosta esittelevä Tietokirjoja kouluun! -kirjakatalogi on tehty helpottamaan ajankohtaisten ja laadukkaiden tietokirjojen löytämistä ja valitsemista. Katalogin kirjat sopivat erityisesti yläkoulun ja lukion oppilaille.


Kirjat on jaoteltu 13 eri aihealueen mukaan: kirjoja löytyy muun muassa teemoilla ympäristö ja luonto, historia ja kulttuurihistoria, elämäntavat, harrastukset, musiikki ja elokuvat sekä urheilu.

Tietokirjallisuuden professorin Pirjo Hiidenmaan esipuhe johdattaa pohtimaan tietokirjallisuuden eri lajien, tietokirjojen ja kriittisen lukutaidon merkitystä unohtamatta sitä, että tietokirjoja voi lukea myös ihan vain lukemisen ilosta. Kirjakatalogista löytyy myös esimerkkikysymyksiä, joiden kautta lukioikäiset pääsevät käsittelemään kirjallisuutta pintaa syvemmältä.

Tietokirjoja kouluun! -kirjakatalogin, josta on otettu 10 000 kappaleen painos, ovat kustantaneet Lauri Jäntin säätiö ja Suomen tietokirjailijat ry. Teoksen sähköinen versio löytyy Suomen tietokirjailijat ry:n verkkosivuilta osoitteesta www.suomentietokirjailijat.fi/jasenyys/julkaisut/oppaat.

Lisätiedot:

Pirjo Hiidenmaa | Tietokirjallisuuden professori | Helsingin yliopisto
pirjo.hiidenmaa@helsinki.fi | 045 145 6514
Jukka-Pekka Pietiäinen | Toiminnanjohtaja | Suomen tietokirjailijat ry
jukka-pekka.pietiainen@suomentietokirjailijat.fi | 050 543 9891

Stipendejä jaettiin nuorille ympäri maan

Lauri Jäntin säätiö ja Suomen tietokirjailijat ry jakoivat kuudetta kertaa tietokirjastipendejä peruskoulun päättöluokan oppilaille ja toisen asteen opiskelijoille. Sadan euron arvoiset stipendit myönnettiin tunnustuksena ahkerasta tietokirjojen lukemisesta. Stipendit jaettiin oppilaille koulujen kevätjuhlissa.


Stipendejä hakivat oppilailleen yläasteiden, lukioiden ja ammattikoulujen opettajat. Hakemuksissa pyydettiin kertomaan, minkälaista tietokirjallisuutta oppilas lukee, onko hän kiinnostunut jonkin tietyn alan tietokirjallisuudesta ja miten tämä ilmenee.

Stephen Hawking ja Esko Valtaoja ovat nuorten suosiossa

Tietokirjallisuudessa yleisemminkin suositut aiheet, kuten historia, Venäjä ja uskonnot nousevat koululaistenkin lukulistoilla korkealle. Suosituimpia teoksia hakemusten perusteella ovat Stephen Hawkingin, Esko Valtaojan ja Lasse J. Laineen kirjat sekä Ville Haapasalon elämästä Venäjällä kertovat kirjat.

Tietokirjastipendin tarkoituksena on kannustaa koululaisia lukemaan tietokirjoja. Lauri Jäntin säätiö ja Suomen tietokirjailijat ry tukevat koululaisten tutustumista tietokirjallisuuteen myös tarjoamalla kouluille mahdollisuuden tilata keväisin ja syksyisin tietokirjailijavieraan kertomaan työstään, kirjoistaan ja niiden taustoista. Tietokirjavierailijoita voi hakea seuraavan kerran elokuussa 2016 ja tietokirjastipendejä maaliskuussa 2017.

Lisätietoa ja stipendin saaneet koulut Asikkalasta Äänekoskelle kerrotaan Suomen tietokirjailijat ry:n sivuilla.